Kartsan raportti Alppi-Hupellukselta 2009

Meno-paluu Paratiisiin

Tammikuun ensimmäisen päivän iltapäivä Helsingin Olympiaterminaalissa. Vuoden ensimmäiset auringonsäteet häikäisevät busseista ulos kampeavien hupeltajien silmiä. Yhteensä kuusi bussia, laukku- lautapussivuoret sekä ihmismassa täyttävät terminaalin parkkipaikan. Ilmassa on riipaisevaa jännityksen ja odotuksen tunnetta. Pikku hiljaa vuoden vaihtumisesta väsyneiden silmissä alkaa näkyä pilkettä, sillä edessä on vuoden ensimmäinen laskureissu, Alppihupellus Ranskan Paradisikiihin. Pian laiva lastataan 330 hupeltajalla ja uusi vuosi saa arvoisensa merihenkiset jatkot Silja Symphonylla matkalla kohti Tukholmaa.

Paratiisin porteilla

Euroopan läpi taivaltaneessa hupelluskaravaanissa alkoi lauantai-iltapäivänä odotus olla käsin kosketeltava, kun bussit nousivat serpentiinitietä kohti paratiisia. Pian silmien edessä avautui La Plagnen ylin kylä Belle Plagne. Vuoren ympäröimässä kylässä kaikki on lähellä: rinteet, baarit, kaupat ja taivas, sillä korkeutta kylällä on jopa 2050 m. Kyläkorkeuden myötä paikka on lumivarma ja laskemaan pääsee suoraan majoituksesta. Valkoiset rinteet huutavat hiihtäjiä puoleensa ja Paradiskiin kolme hiihtoaluetta (La Plagne, Les Arcs, Peisendry-Vallandry) tarjoavatkin yhden maailman isoimmista hiihtoalueista. Sunnuntai-aamuna hupeltajat saivat korkata vuoden ensimmäiset laskut pakkaskelissä ja auringonpaisteessa. Uutta lunta janoavat offarihiihtäjätkin pääsivät pöllyttelyn makuun laskiessa tuulen työntämää lunta La Plagnen kuruissa ja bowleissa. Vaikka tuoretta lunta ei satanut viikon aikana, niin pienellä kapuamisella parhaat offarit löytyivät Mt Jaquesin takamaastoissa, jossa parhaillaan lumi kutitti jopa reiden puolta väliä. Käännökset piirtyivät pehmeään lumeen ja lumi pöllysi kasvoilla. Syksyn aikana pakottaneet vieroitusoireet laskemisesta alkoivat pikku hiljaa helpottaa...

Syntistä menoa paratiisissa

Hupellus ei olisi hupellus ilman megalomaanista ohjelmaa, eikä tämän vuoden Alppihupellus tehnyt poikkeusta tässäkään suhteessa. Maanantain laskut päätettiin Hupellustyylin after-skillä, eli Rinnehupelluksella. Majoitusrakennuksen takapihan mäki täyttyi hupeltajista musiikin ja ilmaisen lumibaarin viekottelemana. Ohjelmasta vastasi napakymppi-juontaja Kari Salmelaisen look-alike, joka pääsi vielä kerran juontamaan legendaarista paritusohjelmaa, tosin Hupelluksen ”pimppaamana”. Neiti X sai oman B:nsä, vai A:nsa ja pari pääsi palkintona ranskalaiselle illalliselle ravintolaan. Mieskolmikosta mieleenpainuvimpana vastauksena jäi kysymykseen, mitä näet kun katsot alaspäin, vastaus että toivottavasti myöhemmin neiti X. Rinnehupelluksessa toteutettiin myös legendaksi muodostunut vaatejono, tosin tällä kertaa nopeuskilpailuna. Alamäkeen vaatteita riisuen rynnänneet joukkueet saivat pahaa-aavistamattomat ohikulkijat haukkomaan henkeään suomalaisen joukkoperformanssin edessä. Vapaa tyyli ja jonoon käytetyt alusvaatteet saivat myös yleisön villisti kannustamaan kilpailijoita. Tehokkaimmat pukeutuivat Aatamin asuun muutamassa minuutissa, mikä nostatti raivokkaat aplodit yleisössä. Nopeimmin urakasta selvinnyttä joukkuetta muistettiin kalja- ja keilauskierroksella paikallisessa keilabaarissa.
Ilta jatkui paikallisessa Saloon baarissa Da Kine –beachpartyilla, joka tarjosi ainekset vuoden kuumimpiin bileisiin. Aamuyöhön jatkunut juhlinta vaati veronsa ja aamulla hisseille kömpi väsyneen näköisiä hupeltajia. Onneksi aurinkoinen päivä karisti pahimmat väsymykset ja suuri osa jaksoikin vääntäytyä rinteeseen heti aamusta.

Villi länsi saapui idästä

Reissun kohokohta koettiin keskiviikkona, hyvin nukutun ”välipäivän” jäljiltä, kun Le Saloon –baarin valtasi villin lännen hahmot. Baari täyttyi hetkessä perinteisistä lehmipojista ja –tytöistä, intiaaneista ja mukaan mahtui, kuten odotettavissa oli, myös mielikuvituksella höystettyjä hahmoja. Erityisesti cancan-girlsit, poikarakkauden puolesta liputtaneet Brokebackmountainboysit, sekä meksikolaiset desperadot tekivät vaikutuksen. Olipa mukaan eksynyt mies kultaisissa boksereissa, eli perinteisessä länkkäriasussa siis. Paras asu -kilpailun finaalissa yleisö huusi pesunkestäväksi intiaaniksi pukeutuneet Kristianin puolesta, joka palkittiin Spy:n tuotepaketilla. Täpötäydessä baarissa meno yltyi parhaimmillaan infernaaliseksi Rednexin hittien huutaessa kaiuttimista ja strobovalojen välkkyessä tanssilattialla. Juhlinta jatkui aamuntunneille menoveden ja musiikin voimin.
Seuraavat kaksi laskupäivää tarjosivat alppilaskua parhaimmillaan, kun keli muuttui pakkasista perinteisemmäksi alppikeliksi. Pakkasta oli enää muutama aste ja kahden pilvisen päivän jälkeen aurinko lämmitti täydeltä terältään. Viimeinen laskupäivä kruunasi reissun, kun Hupellustiimi suunnisti kuvamaan takamaastoon hienossa hiihtokelissä. Lumi pöllysi ja laskun lopuksi pääsi myös metsälaskun makuun.

Paluumatka mukavasti laivassa nukkuen, tai NOT

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös Alppihupellus mutta tyylillä. Lauantai-aamuyönä karvaani pakkautui busseihin, jotka ajoivat Sveitsin ja Saksan läpi Rostockiin, jossa odotti Superfast Ferry valmiina viemään hupeltajat suoraan Helsinkiin. Pitkä bussimatka vaihtui näin laivareissuun Itämeren läpi, jossa hupeltajat keräsivät voimia kaksi yötä hytissä nukkuen. Tai, kuka keräsi ja kuka ei. Viimeinen ilta houkutteli monet vielä laivan baariin saattamaan reissu arvoiseensa päätökseen. Tanssilattialle tuli eloa kun hupeltajat velloivat musiikin tahdissa Itämeren aalloilla. Maanantai-aamuna laiva kiinnittyi takaisin Länsisataman laituriin ja hupellusbussit ajoivat vielä muualta kuin Helsingistä tulleet takaisin lähtökaupunkeihinsa. Nälkä kasvaa syödessä ja niin myös tällä kertaa. Onneksi edessä on vielä Zako- ja Megahupellus.